EMMI HAKALA
RAJAT
niin, rajat.
minullakin oli omani,
huomasitko?
huomasitko kun kävelit niiden päältä
otit minulta itseni
kaadoit valuna muottiin
jonka olit takonut
ja annoit muotille juhlallisesti nimen
<< naiseus >>
pullantuoksua ja hoivaviettiä
ajeltuja sääriä ja heleitä hymyjä
maltillisia tunteita ja peiteltyjä vuotoja
sinulle
​
leikkasit pois rönsyt
röyhtäilyn
röyhkeyden
mutta kuule,
nyt minä räjäytän ne sinun rajasi.
kävelen niiden yli hakemaan itseni takaisin
entä sitten jos välillä olen rääväsuu
entä sitten jos välillä halu sykkii sisälläni raskaana entä sitten jos välillä humalassa rimpuilen niistä kohdista, joihin on osuttu eniten
nyt katson itseäni
piirrän uusia rajojani ja mietin, että
tässä on nainen joka vain yrittää kovasti
nainen joka vain haluaa hyvää
ja voi kuinka kaiken tämän jälkeen minä rakastankaan sitä naista, rajojen rikkojaa ja säilyttäjää
​
itseäni.