Ajatteluni on ihanan keskeneräinen produktion tematiikoista. Olen joutunut ja saanut pohtia kykenevyyttä, työkykyä, toimintakykyä ja työnteon arvoja viimeisten vuosien aikana. Itse pitkäaikaissairaana olen ymmärtänyt, että toiminta- ja työkykyni liukuvat ja heiluvat eri elämänvaiheissa eri tavalla eikä se, että toinen on haastavalla tolalla tarkoita automaattisesti sitä, että toinenkin olisi. Tämä produktio sai alkunsa tarpeesta tutkia sairasta ruumista näyttämöllä ja luoda työskentely-ympäristö, jossa tehokkuuden ja perusterveen esittämisen sijaan kaiken edelle laitettaisiin joustavuus, keskeneräisyyden, väsymyksen ja sairauden tutkiminen ja sietäminen. Nyt, ensi-esitysten koittaessa, olen hämmästynyt, väsynyt ja onnellinen. Koen, että olemme onnistuneet tekemään yhdessä töitä erilaisten ruumiiden ja työskentelytapojen kanssa, yrittäen kuunnella, missä kunkin rajat menee. Lisäksi olemme tehneet taidetta, joka on erittäin kunnianhimoista, kaunista, lempeää ja kaikessa väsyneessä muodossaan uraauurtavaa. Haastavia, surullisia ja kolisevia hetkiä on ollut paljon, mutta tuntuu, että kaiken läpäisee halumme muuttaa pakottavaa tarvetta esittää hyperkyvykästä. Ja minusta olemme siinä onnistuneet. Nyt aion ihmetellä sitä, että näin todella voi tehdä töitä, tällaisista lähtökohdista.

​

- Minea Lång, työryhmän koollekutsuja