Katalogi | Levoteatteri

Levoteatterin sana- ja kuvataiteen eri muotoja yhteentuova Runokuvaa-konsepti on palannut jo yhdeksännellä näyttelyllä! Näyttely on esillä Tenho Restobarissa 2.10.–30.11. ravintolan aukiolojen puitteissa.

Mukana on taas laaja kattaus erilaisia visuaalisia ja tekstuaalisia taiteenmuotoja. Kuvateokset ovat toteutuneet teksteistä inspiroituneina muodostaen keskenään keskustelevia teospareja. Kuuden kuratoidun teosparin lisäksi esillä on perinteen mukaan yksi sanateos, josta inspiroituneina myös yleisö voi osallistua näyttelyyn! Ohjeet osallistumiseen löytyvät tilasta.

Näyttelyn taiteilijaparit ovat Emily Hallfast & Kreetta Korhonen, J. Saloheimo & Mimi McPartlan, Emmi Kähkönen & Anni Porspakka, Mahls & Turkka Kylliäinen, Anna Olkinuora & Noora Lohi sekä Saaga Suonvieri & Titta Lampela. Yleisöteoksen tekstin takana on Reetta Varjo.

Taiteilijat ovat valinneet Levoteatterin jäsenistöstä koostuvat kuratointitiimit anonyymisti toteutetun avoimen haun sekä kutsujen perusteella. Sanateoksista ovat vastanneet Anna Kirvesniemi, Manu Penttilä ja Santeri Tamlander sekä kuvateoksista Henna Helasvuo, Justus Mättö ja Jekaterina Vesanto. Näyttelyn tuotannosta ja markkinoinnista on vastannut Justus Mättö.

Aiempia Runokuvaa-näyttelyitä on nähty ympäri Helsinkiä erilaisissa ympäristöissä gallerioista teatteritiloihin ja ravintoloihin. Kahdella erikoisnäyttelyllä konsepti on laajentunut myös virtuaaliseksi sekä lastenkulttuurin alueelle. Monitaiteellisuus on ollut läsnä alusta asti ja näyttelystä toiseen on nähty toinen toistaan kiinnostavampia vuoropuheluita tekstin ja kuvan välillä. Levoteatteri on vuonna 2018 perustettu monitaiteellinen ammattitaiteilijaryhmä, joka omien esittävien teosten ja Runokuvaa-näyttelyiden lisäksi järjestää LAFKA-klubia ja LAFPA-festivaalia.

Runokuvaa is an exhibition concept by Levoteatteri that brings together different visual and textual art forms. Already the ninth edition is on display at Tenho Restobar between October 2nd and November 30th on the restaurant’s opening hours.

The visual works are inspired by the texts, forming pairs of works in discussion with each other. In addition to the six curated work pairs, there’s one textual work on display from which you as a spectator can get inspired and participate in the exhibition!

The artist pairs of the exhibition are Emily Hallfast & Kreetta Korhonen, J. Saloheimo & Mimi McPartlan, Emmi Kähkönen & Anni Porspakka, Mahls & Turkka Kylliäinen, Anna Olkinuora & Noora Lohi and Saaga Suonvieri & Titta Lampela. The text for the audience work is written by Reetta Varjo.

The artists are selected by curatorial teams of Levoteatteri members through an anonymously coordinated open call as well as invitations. Textual works are curated by Anna Kirvesniemi, Manu Penttilä & Santeri Tamlander and the visual works by Henna Helasvuo, Justus Mättö & Jekaterina Vesanto. The exhibition is produced and marketed by Justus Mättö.

Previous Runokuvaa exhibitions have been held throughout Helsinki in various venues from galleries to theatre spaces and restaurants. With two special exhibitions the concept has also been seen virtually and expanding to children’s culture. Levoteatteri is a professional artist group based in Helsinki and established in 2018. Besides Runokuvaa and annual performative works, they are also behind the continuous concepts of LAFKA club and LAFPA festival.

Teokset / Works

Anna Olkinuora & Noora Lohi

Noora Lohi
Valloitus
27 x 27 x 3 cm
Kivitavarasavi / Stoneware
280€

Vain Eräs Urhea uskalsi kiivetä Suskivi-vuoren jyrkkää ja sileää seinämää. Me muut jouduimme myöntämään tappiomme jo alkumetreillä ja etsimään reittejä vuoren rosoisempaa pohjoispuolta pitkin.
(ihailimme Erästä Urheaa)

Vuoren huipulta näkyi maailman ääriin.
Jos nousi varpailleen, pystyi koskettamaan taivasta sormenpäillään.

Ilmassa leijui lettujen tuoksu

Anna Olkinuora

Saaga Suonvieri & Titta Lampela

Titta Lampela
Raapeilla
80 x 120 cm
Akryyli kankaalle / Acrylic on canvas
680€

Kissat kokoontuvat yöllä
juovat maitoaltaasta
karheilla kielillään
hännät liikkuvat sähköisesti
askeleet sileää hiekkaa

Miehet kokoontuvat katsomaan
vilkuilevat häntien alle
silittävät vastakarvaan
nostavat syliin kysymättä

Kun kissat erkanevat laumastaan
ja lähtevät Kotiin
miehet seuraavat
pitkin katuvalojen piikkilankaa

Miehet tulevat
ulos hämäristä puistoista
ihoilla raavitut joet
taskuissa kissojen kielet

Saaga Suonvieri

J. Saloheimo & Mimi McPartlan

Mimi McPartlan
Cherry Tomatoes
42,3 x 29,7 cm
Lasitettu kivitavarasavi lasikehyksillä / Glazed stoneware on glass frame
150€

a poem about ocd about cherry tomatoes about ocd

there are no cherry tomatoes left
they have tomatoes, right
and cherries, right
both red as ever as ever as ever, right
but there are no cherry tomatoes left
right?

right
I need cherry tomatoes for this and that,
tit for tat, knick and knack, chit for chat,
but they lack that crap,
that’s the shit they lack,
shit
what the shit, then, is left?

right
the sales bin has a hole in the universe
around the size of what I’m looking for
and a gushing wound, in the form of food,
I must’ve squished the eggplants too rough, I guess
cause I made a mush, a soupy chutney, a dip to lick, I guess

right
take a box of cereal and flee,
it can sustain me,
and lasts forever and ever and ever and ever
until it too turns to shit, I mean fuck, it turns to shit too,
and a life sentence of corny shit, melting in my milk,
that’s the lot in life I have left

right
if they only had cherry tomatoes left
I’d be full, all ready
but they don’t have shit
they have shit
shit
shit
but if they did,
but they don’t,
but if they did, I would be, and I should be, but
they don’t, don’t they, they don’t, right
shit

right
something else to eat
yes
something new to eat
right

the fucking mush in the sales bin
yes, might as well
my mind is the same soupy chutney
or shit, I guess
you are what you are and
you are what you eat and
you eat what you are
and I’m starving.

J. Saloheimo

Emily Hallfast & Kreetta Korhonen

Kreetta Korhonen
Painoton
46 x 38 cm
Akryyli kankaalle / Acrylic on canvas
120€

Ajatuskeinu

istun keinuun
potkaisen vauhtia ja annan maailman liukua alta pois
haron jaloillani lisää vauhtia
lisää ja lisää
niin että maa allani sumenee ja taivas asettuu asumaan vatsanpohjaan
keinun itseni irti

äitini riemuitsi tänään
mähän tiesin, että sä et ollut vain tavannut oikeaa
eikö olisi aika itsekästäkin haluta nyt vielä lisää
siis ihan sun tyttöystävääkin ajatellen
toivottavasti sä nyt jätät ne polykuviot

enkä tiennyt mitä vastata, sillä

olen aikuisikäni haaveillut Tuutikista
rakkaasta jonka kanssa elää autiolla saarella
ihmisestä johon juurtua
ja siksi haluta saada rakastaa useampaa on minulle joskus vaikeaa
juuri nyt minulle riittää yksikin

sinä
joka katsot minua merituulessa ja sormenpäilläsi
piirrät minut näkyviin
menin lipsauttamaan sen tänään äidilleni
siksi istun keinussa ja yritän muuttua painottomaksi

sillä äitini ei tunnu ymmärtävän että yksikin
ei ole sama asia kuin vain yksi
hän ei muista millaista oli erään kanssa, jonka oli saatava olla ainoa
jonka kanssa en osannut hengittää
äitini ei muista kuinka paljon onnellisempi olen
kun saan rakastaa vapaasti
pelottomasti

vaikka kanssasi pelkään välillä
etten osaakaan enää jakaa
olet kietonut minut itseesi enkä muista
miltä tuntuu rakastaa ketään muuta kuin sinua

on päiviä kun pelkään sinun rakastuvan johonkuhun toiseen
koskaan ennen vapaus ei ole tuntunut vaaralliselta
tässä hetkessä en ymmärrä itseäni
kiedon sinut ympärilleni ja yritän muistaa

rakastaa vapaasti on tietää
että kieltää yksikin on kieltää itsensä
että rakastaminen ei ole pettämistä
sillä rakkaus on yhtä loputonta kuin meri
ja silloin kun rakkaus ei tunnu loppumattomalta
sillä sellaisiakin päiviä tulee

päiviä jolloin en riitä
tai sinä et riitä
kun laskemme päiviä ja tunteja tasan ja tuntuu, että joku aina häviää
että joku voisi voittaa
aikaa
silloin voimme hengittää ja muistaa
aika on rajallista, mutta rakkaus ei

yritän varmaankin sanoa
olen rajallinen
mutta meri minussa
haluan uida kanssasi enkä tiedä kuka olen
tässä, mutta
olen tässä

annan keinun vauhdin hiipua
jalkapohjieni koskettaa ohi heilahtavaa maata
jarrutan
pysähdyn
seisot edessäni ja hymyilet

sanotaan että rakkaus tekee yhdeksi
minä olen monta

olen häilyvä ja vakaa ja rakastan enkä voi olla muuta

Emily Hallfast

Mahls & Turkka Kylliäinen

Turkka Kylliäinen
Desolate Bliss
29,7 x 42 cm
Sivellintussi paperille / Brush pen on paper
150€

VALKOINEN VALHE

No moi
taas aukee avaruus
kolmikuinen taivas
Tääl päivä on tähtikirkas

Hiekka täynnä kraatereita
aavikolle vaipuneita
kerran kirkkaita

Valkohehkusii, tyhjän täyttävii, unenomasii
välil polttavii ja samal jääkylmii
Mut nyt hiljasii, kiveen kii kasvavii
unettomii
unelmattomii

Oon täs aseeton kun tää mun mieli on niin rauhaton
ja susta mä oon onneton
ok
No mä oon vaik onneton jos tää sulle helpompaa kestää niin on
mut oikeesti oon salaa ok

Aina sama maisema
katoin sitä huolella ja pitkään
ajatuksella
surulla, levolla ja ilolla
Katoin sitä huolella jotten ikinä nukahtais toi maisema mun kasvoilla

Tääl kuut joskus samaan aikaan loistaa ja silloin tähdet muistaa
hellittää otteensa yhtäkkii ja sit pehmeesti vajoon
Katseettomat katsoo, mykät suut avautuu
ku äänettömät käänteettömät kiireettömät hukkuu
ja sssssh - nyt ne nukkuu
unii
unettomii
unelmattomii

Oon täs aseeton kun tää mun mieli on niin rauhaton
ja susta mä oon onneton
ok
No mä oon vaik onneton jos tää sulle helpompaa kestää niin on
mut oikeesti oon salaa ok

Taas aukee avaruus
kolmikuinen taivas
Tää päivä on tähtikirkas

Mahls

Emmi Kähkönen & Anni Porspakka

Anni Porspakka
Esillä
92 x 73 x 2 cm
Akryyli kankaalle / Acrylic on canvas
290€

Kuinka monta erilaista punosta nyt, kuinka monta voisi olla?

*

Kuten että nytkin voisi tapahtua kietoutumista, lähestymistä. Etäisyyden kuroutuessa väleihin kiinnittyy huomio: voi paljastua, tulla paljastetuksi.

*

Mietin tätä: paljastua, tulla paljastetuksi. Kuka kantaa vastuun, kenelle annetaan toimijuus?

*

On kyse vallasta. Kenellä on oikeus salaisuuksiin?

*

Entä jos edellisen muotoilisi: etäisyyden pienetessä väleihin kiinnittyy huomio, ne voivat paljastaa jotain. Tällaisia pieniä asennonvaihtoja, kyyristelyjä, kurkotuksia. Se on hupsua, ehkä. Mutta päädyn aina lopulta tähän: on yksinkertaisesti tehtävä jotain ja katsottava sitten, mitä on tapahtunut.

*

Kuten silloin, kun uppoutuessaan työhön tunnit riisuutuvat tavanomaisesesta pituudestaan ja kun sitten yhtenä satunnaisena hetkenä nostaa katseensa, ympäristö on muuttunut. Jotain on tapahtunut. Työstää kieltä tällä tavalla, muuttaa jotain vaivihkaa. Kaivaa esiin tämä tapahtumisen tunne, löytää liikkuvat säikeet.

*

Mitä kaikkea sitä tuleekaan ehdottaneeksi varomattomasti, millaista todellisuutta? Koska kuvittelu on ensisijaisesti ehdottamista, tarjoamista.

*

Yksityiskohdat on syytä ottaa vakavasti, on hapuiltava pakenevia sanoja, ajatuksia. Tottumus on niin syvällä, se kiipeää suustani ulos, sormieni päistä riveille.

*

Että tässä kielessä kaikuu tuhansia aaveita.

*

Sydämenlyönnit jäävät kaikumaan tähän, johonkin tähän, näihin symboleihin. Minäkin jään kummittelemaan. Minun sydämeni lyöntini näppäimistöni kosketukseni.

*

Minun sydämeni, pehmeä limapussi, rintalastan makeaksi tahmaava.

*

Että tässä on aaveita ja hengittäviä kehoja: kuolleet ja elävät kohtaavat silmiemme edessä täysin huomaamatta.

*

Kysyn siis: kuinka monta punosta tässä, kuinka monta mahdollista? Kuin loisi ja purkaisi silmukoita, kutoisi uusia kaavoja.

*

Jossain tässä voisi olla vaikka levähdyspaikka.

*

Ojennan sinulle tämän: minä luotan sinuun. Mitä olet ajatellut? Tuntenut? Tarvinnut?

*

Mitä haluaisit paljastaa?

Emmi Kähkönen

Yleisöteoksen sanateos / Textual work for the audience piece

2.7.2023

Lähdin kauas kotikulmiltani etsimään unissani pilkahtanutta intuitioni näyttämää tietä. Todellisuudessa tie ei ollutkaan niin selkeä miltä se unissani näytti. Nyt mudassa rämpien kuljen raskaat saappaat jalassani, uskoen parempaan.

Uskoni hiipuessa nukahdan takaisin lempeään uneen, joka muistuttaa minua unelmien mahdollisuuksista. Muta muuttuu mullaksi ja selkeäksi kukkapenkiksi, jonne istutan ajatukseni tulevaisuudesta. Kärsimättömänä unohdan kukkien kastelun ja kaiken muunkin tarpeettoman hössötyksen ja tyydyn toistuvaan arkeen.

Toisiinsa takertuneet päivät tuntuvat turvallisilta ja ne kuljettavat minua mukanaan ilman ylimääräisiä ajatuksia. Tuttuna turvallisena iltapäivänä kaupasta kotiin saapuessani muistan kukkapenkin ja sen kastelemattomat kukat. Huomaan ajatuksieni heräävän tänä iltapäivänä pohtiessani miksi laiminlöin kukkasien kastelun ja kaiken muunkin tarpeellisen hössötyksen. Hieron silmiäni kuin juuri heränneenä.

Ajattelematta lasken taakkani maahan ja unohdan seuraavan sovitun askeleen turvallisesta päivästäni. Otan askeleen kohti kuollutta kukkapenkkiä, jonne kerran ajatukseni istutin.

Reetta Varjo